Kotimme sijaitsi Kirvun pitäjän Rätykylässä Puhan mäellä, kauniissa Karjalassa. Esi-isä Yrjö Haakana oli tullut Rätykylään v.1843 kotivävyksi Pekka Ovaskalle avioiduttuaan Katri Ovaskan kanssa. Haakanan suku on lähtöisin naapurikylästä Rautjärven Haakanalasta.
Isäni, Juho Haakanan, äiti Helena -mamma ja isä Yrjö -ukki kasvattivat suuren perheen. Isäni tuli tähän paikalle isännäksi ja äitini Anna-Maria Hämäläinen emännäksi. Äitini oli kiltti ja hyväluontoinen. Äidillä oli paljon töitä, ylimääräisenä isän lihakaupan töitä. Piti olla valkoiset takit ja lakanat puhtaana seuraavaan menoon Ensoon. Isä osti kyliltä karjaa, teurasti kotona ja vei lihat myytäväksi Enson torille ja halliin. Näitä miehiä kutsuttiin parisniekoiksi.
Vanhempani olivat lapsirakkaita meidän sekä myöhemmin lastenlasten kanssa. Pyhäkoulussa piti käydä joka pyhä,Tilda- tätin piti pyhäkoulua naapurissa.
Elämä muuttui. Olin juuri täyttänyt 10 vuotta, koulu oli alkanut ja opeteltiin joulujuhlan ohjelmaa. Opettaja sanoi koulun loppuvan, ei tullut joulujuhlaa, vaan tuli sota 30.11.1939. Muistan hyvin ensimmäisen sotapäivän, olin pihalla leikkimässä kun yht’äkkiä alkoi kuulua Ukonlammen takaa ihmeellistä ääntä, 7 pommikonetta lensi kodin yli Enson ja Imatran suuntaan. Tämän jälkeen elämä muuttui, ikkunoihin piti laittaa pimennysverhot ettei valo näkynyt ulos. Lakanoista tehtiin asukkaille lumipuvut.
Vaikka oli sota, elämä jatkui, jännittäen seurattiin tilannetta. Se sotatalvi oli erittäin kylmä. Äiti ei antanut lasten nousta pedistä ennen kuin oli lämmittänyt tuvan uunin.
Kun 13.3.1940 tuli rauha kestettyään 105 päivää kyläläisten oli lähdettävä kodeistaan ja jätettävä kaikki viholliselle.
Meidän kotimme sijaitsi kaukana rajasta, sen tähden voimme lähteä vasta rauhan tultua. Tessu -koiran isä ampui rapun viereen, ei voitu ottaa mukaan. Lehmät ja muut eläimet isä lopetti Ensossa.
Naapurimme Munukan Matti vei meidät hevosella Inkilän asemalle ,josta matkustimme junalla länsi-Suomeen.
Tarina jatkuu…
HAAKANA sukuseura 