Muistoja Aili Kurosella oli varattu yllätys kirjahyllynsä kaapissa. Harvapa meistä on nähnyt Suomen lippua, jossa ei ole ommeltuja saumoja. Aililla sellainen on. Kuva: Erik Luukkanen
Suomi oli sotien aikana ainoa maa, jossa tehtiin näkö- ja kuulovalvontaa vihollisen lentotoiminnasta. Juhani Lång
Miettilän ilmavalvonta-lotille oma muistomerkki Ilmavalvonta oli yksi monista lottien tekemistä töistä, jotta miehet vapautuivat rintamalle. Erik Luukkanen Rautjärven Miettilässä on lauantaina juhlahetki. Tarkemmin Muhamäen Kärmäessä, jossa paljastetaan puoliltapäivin juhlavin menoin ilmavalvontalottien laatta kunnianosoituksena sodanaikaisille, ilmavalvontaa tehneille lotille. Hankkeen alullepanija on itse pikkulottana ahkeroinut Aili Haakana, nykyinen Kuronen.
Lyhyehkön historiallisen katsauksen kirjoittaneen yliluutnantti evp Juhani Långin mukaan nykyisenä tutkien ja muiden paikannuslaitteiden aikakautena elävien on hyvä tietää, että Suomi oli sotien aikana ainoa maa, jossa tehtiin aisti- eli näkö- ja kuulovalvontaa vihollisen lentotoiminnasta.
Valvonnalla hankittiin tietoja ilmansuojelutoimenpiteitä varten. Valvontaa tekivät pääasiassa lotat. Lotta-Svärd -yhdistys merkittiin yhdistysrekisteriin jo paljon ennen sotia 9.9.1920. Ilmavalvonta oli vain yksi osa lottien suurenmoisesta toiminnasta. Oman tärkeän panoksen antoivat myös iältään 8-16 vuotiaat pikkulotat.
Konetyypit opittiin
Långin mukaan Suomi oli jaettu 53 ilmavalvonta-alueeseen. Kärmäellä Ritan pihamaalla ollut torni oli yksi noin 750:stä. Valvontatorneina toimivat myös muun muassa kolmiomittaustornit, joita oli parhaimmillaan noin 4000. Koulutusta antoivat kaikki puolustushaarat. Asemissa oli 24 tunnin päivystys jatkosodan loppuun asti.
Tiedot Ilmavalvontakeskuksiin (IVAK) välitettiin puhelinyhteyksillä. Tärkeimmät yhteydet varmennettiin radiolla.
– Lottien tehtävät olivat moninaisia. Heidän tuli suorittaa muun muassa ilmatähystystä, ilmamaihinlaskuvalvontaa, hoitaa sääpalvelua sekä viestittää tiedot IVAK:iin ja muihin sovittuihin paikkoihin.
Miettilä oli Lentorykmentti kolmen aluetta, josta raportoitiin Elisenvaaraan ja Immolaan. Torneissa oli suuntimalaitteen, kenttäpuhelimen ja radion lisäksi ilmaviestintäkirja, valvontaopas, kiikarit, kompassi, kartta ja lentokoneiden tyyppiopas tai puumallit, joita Kärmäen ilmavalvontalotille valmisti Hannu Rita serkkunsa Laurin kanssa. Yöllä koneiden tyypit tunnistettiin moottorien äänen perusteella.
– IV-hätäpuhelu ohitti aina kaikki muut. Miettilän tunnus oli 3120. Viestissä näkyi havaintosuunta, koneiden ja moottorien lukumäärä, lentosuunta, havaintohetki, lentokorkeus 500 metrin tarkkuudella sekä mahdolliset muut havainnot kuten pommitukset, laskuvarjohypyt tai koneiden putoamiset.
Juhani Lång ammattisotilaana osaa arvostaa sitä miten lotat omalla panoksellaan vapauttivat miehiä rintamalle.
Lottajärjestön lakkautushetkellä 23.11.1944 jäsenmäärä oli 240 000, joista pikkulottia, kuten Aili, 50 000.
Palaneen tilalle uusi
Muhamäen Kärmäelle ilmavalvontatornia alettiin rakentaa 1930-luvun puolivälissä. Samaan aikaan tehtiin Immolaan lentokenttää. Torni oli käytössä talvisodan ajan. Jatkosodan alkaessa kylän väki joutui lähtemän evakkoon 20.6.1941. Tornin tuhoaminen kiinnosti venäläisten tykistöä kovasti kesäkuun lopulla, jolloin se, kuten suojeluskuntatalokin sai osuman. Lopullisesti Miettilän suojeluskuntatalo tuhoutui 5.7. olleessa tykistöiskussa.
Uusi ilmavalvontatorni rakennettiin entisen viereen Ritan navetan katolle, jossa se toimi jatkosodan loppuun asti ja muistutti vielä 1950-luvulla lottien tärkeästä työstä Muhamäellä.
Iv-päällikkönä toimi Armas Siisiäinen, apulaisvartiopäällikkönä Matti Hyyrynen ja vartioaliupseerina Santeri Rita. Paikallisesti hälytys vihollisesta annettiin ratakiskon pätkään hakkaamalla.
Aili pikkulottana
Se, miksi Aili Kuronen innostui muistomerkkihankkeesta, johtunee hyvin isänmaallisesta kotikasvatuksesta. Aili pääsi pikkutytöstä lähtien seuraamaan vanhemman väen toimia ennen sotia ja sen aikana. Paluumuutto Miettilään, lähelle entistä valvontatornia sai ajatukset liikkeelle.
– Tuumailin useita vuosia miksei lotille ole täällä mitään muistomerkkiä. Tekiväthän he paljon hyvää sotien aikana Kärmäelläkin. Aloin kysellä tornin vieressä olleen Ritan talon tyttäreltä Sirpalta (nyk. Hinkkanen) muistomerkkimahdollisuutta. Maan nykyiset omistavat, Sirpan pojat Mikko ja Henri innostuivat heti asiasta. Kun vielä pihamaallani maankaivutöissä ollut Tapio Rita löysi sopivat kivet laatalle ja yhteistyökumppaneitakin alkoi ilmaantua Kaakkois-Suomen Rajamieskillasta Rautjärven reserviläisiin, Etelä-Karjalan Lotta-Svärdistä Karjalan lennoston kiltaan ja Rautjärven kuntaan, asia eteni vauhdilla.
Mitäs jos ne ampuvat
Sota-aikaan palatessa Aili muistaa miten isä nosti hänet pyöräntarakalle lähtiessään iltaisin Miettilään suojeluskuntataloa rakentamaan. Opettaja Alviina Vehviläisen perustaessa pikkulotat oli Aili tietysti paikalla.
– Lotat laittoivat ruokaa, minä korjasin pöydistä astioita pois, kuivasin niitä pesun jälkeen, lakaisin lattioita ja tein ”pikkupiikana” mitä osasin. Juhlissa pikkulotilla oli aina omaa ohjelmaa.
Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä ovat sankarihautajaiset Rautjärven kirkolla, joissa Aili sai olla kunniavartiossa airueena.
– Pakkasta oli paljon ja paleli kovasti. Silti tunsin suurta kiitollisuutta, että minut hyväksyttiin tehtävään.
Ilmavalvontaan Aili sai tutustua tätinsä Selma Haakanan kautta, joka joskus otti Ailin mukaansa. Matkaa Pien-Miettilästä tornille oli useampi kilometri. Kerrankin Aili näki pommikonelaivueen lentävän yli ja pelkäsi, että mitäs jos ne käyvät konekivääreillään heitä ampumaan.
Parivartioaika oli kaksi tuntia, kovilla pakkasilla tunti. Aili oli tietysti vain sivusta seuraava, tarkkasilmäinen tyttönen.
Monenlaisia muistoja
Yhdellä kotimatkalla peltotiellä viholliskoneiden yllättämä Aili oli piilossa riukuaidan takana olevassa lumimontussa. Joutuipa hän näkemään kotimatkansa varrella sitäkin, miten lotat talvisodan aikana saharakennuksessa pesivät ja arkuttivat rintamalta tulleita kaatuneita sotilaita.
Huomattavasti iloisempi muisto on se, miten oman pikkulottapuvun kalvosimet ja kaulus pidettiin hohtavan valkoisina. Ne pestiin ensin maasaippualla ja laitettiin sen jälkeen talvella valkoiselle lumelle kirkastumaan.
– Lentokoneiden muodostelmia näen vieläkin silmissä ja muistan miten kotona jyrinän kuullessani kurkistin pimennysverhojen raosta, millaisia koneita taivaalla nyt lentää.
Järjestön lakkautuksen jälkeen lottapuvut piti hävittää. Haakanassa Selman ja Ailin puvuista tehtiin lapsille vaatteita. Pikkulottamerkin ja lottaneulan Aili on ostanut itselleen kirpputorilta.
Lauantain juhlahetkeä varten Aili on yrittänyt aika huonoin tuloksin etsiä paikalle vielä elossa olevia pikkulottia ja lottia, olivatpa he sitten olleet mukana muonituksessa, viestinnässä, lääkityksessä tai missä tehtävissä tahansa.
Juhani Långin mukaan ilmavalvontamuistomerkkejä ainakaan lotille ei ole kovinkaan paljon Suomessa.
Simpeleen suunnalla lotat hoitivat ilmavalvontaa Matomäen tornista ja myös Koitsanlahden Hovin katolle rakennetusta tornista käsin.
Ilmavalvontalottien laatan paljastustilaisuus 17.9. klo 12 alkaen Miettilässä, Muhamäen Kärmäellä. Isänmaallinen juhlatilaisuus ohjelmineen. Aili Kurosella oli varattu yllätys kirjahyllynsä kaapissa. Harvapa meistä on nähnyt Suomen lippua, jossa ei ole ommeltuja saumoja. Aililla sellainen on.
HAAKANA sukuseura 